Lempikirjoista
Meillä oli tiistaina fuksien juhlasitsit Täffällä. Tulin sieltä Sinin äidin kyydilla kotiin (tuhannet kiitokset siitä!) noin kello 1.30, mutta pääsin nukkumaan vasta klo 3.10, koska mun oli ihan pakko lukea Ilkka Remeksen Ruttokellot loppuun. Se on todella vangitseva teos, mutta ei silti todellakaan pääse mun lempikirjaluettelooni. Tämä huomio sai mut miettimään sitä, miksi mun lempikirjalista on sellainen kuin se on.
Idän pikajunan arvoitus oli ensimmäinen "aikuisten kirja", jonka mä luin joskus kahdeksanvuotiaana. Mä olen lukenut sen varmaan yli kymmenen kertaa, ja jos se pitäisi analysoida, joutuisin katsomaan siitä vain nimet. Nyt kun mä muutin, sain sen mukaani meiltä. :) Mutta, jos mä nyt lukisin sen kirjan, mä tuskin pitäisin sitä lempikirjajani. Se on kieltämättä loistava teos, mutta se on yksi mun lempikirjoistani lähinnä juuri siksi, että se oli ensimmäinen lukemani romaani, ja siten jotain todella erityistä. Ja jos joku ei tiedä, Idän pikajunan arvoitus on Agatha Christien dekkari.
Anu Jaantilan Sannan jenkkivuosi puolestaan on mun "turvakirjani". Sen pariin on aina turvallista palata, ja mä löydän siitä parissa minuutissa etsimäni kohdan. Siihen kirjaan mulla on kaikista henkilökohtaisin suhde, jota mä en välttämättä halua alkaa analysoida tähän. Se on vaan niin hyvä nuorten kirja.
Ja kyllä, kolmas lempikirjani on Taru sormusten herrasta. Mua todella ärsyttää innostus Jacksonin elokuvan ympärillä. Ihan niinkuin koko kirjaa ei oltaisi edes julkaistu ennen elokuvaa! Taru on eka mun lukemani fantasiakirja (Jutta: "Älä vaan aloita fantasian lukemista Tarusta sormusten herrasta."), mikä itsessään tekee siitä erityisen. Hobittien maailma on niin suloinen, taistelut niin selkäpiitäväristäviä ja koko maailma niin hienosti luotu, että siitä kirjasta on pakko pitää. Ja Tarun sormusten herrasta kirjoitti siis J.R.R. Tolkien, ei Peter Jackson.
Neljäs lempikirja on Gabriel García Marquésin Sadan vuoden yksinäisyys. Se on kenties erikoisin teos, minkä mä olen lukenut. Mä aloitin sen kaksi kertaa pääsemättä ekaa lukua pidemmälle, mutta kolmannella yrityksellä jöin koukkuun. García Marquésin maaginen realismi todella vangitsee. Sadan vuoden yksinäisyys on tällä listalla juuri uniikkiutensa ja loistavuutensa tähden. Siihen mulla ei ole ehtinyt kehittyä mitään erikoista suhdetta.
[koneen näpyttely] Olen juuri Maarissa tekemässä työpsykaa.
Idän pikajunan arvoitus oli ensimmäinen "aikuisten kirja", jonka mä luin joskus kahdeksanvuotiaana. Mä olen lukenut sen varmaan yli kymmenen kertaa, ja jos se pitäisi analysoida, joutuisin katsomaan siitä vain nimet. Nyt kun mä muutin, sain sen mukaani meiltä. :) Mutta, jos mä nyt lukisin sen kirjan, mä tuskin pitäisin sitä lempikirjajani. Se on kieltämättä loistava teos, mutta se on yksi mun lempikirjoistani lähinnä juuri siksi, että se oli ensimmäinen lukemani romaani, ja siten jotain todella erityistä. Ja jos joku ei tiedä, Idän pikajunan arvoitus on Agatha Christien dekkari.
Anu Jaantilan Sannan jenkkivuosi puolestaan on mun "turvakirjani". Sen pariin on aina turvallista palata, ja mä löydän siitä parissa minuutissa etsimäni kohdan. Siihen kirjaan mulla on kaikista henkilökohtaisin suhde, jota mä en välttämättä halua alkaa analysoida tähän. Se on vaan niin hyvä nuorten kirja.
Ja kyllä, kolmas lempikirjani on Taru sormusten herrasta. Mua todella ärsyttää innostus Jacksonin elokuvan ympärillä. Ihan niinkuin koko kirjaa ei oltaisi edes julkaistu ennen elokuvaa! Taru on eka mun lukemani fantasiakirja (Jutta: "Älä vaan aloita fantasian lukemista Tarusta sormusten herrasta."), mikä itsessään tekee siitä erityisen. Hobittien maailma on niin suloinen, taistelut niin selkäpiitäväristäviä ja koko maailma niin hienosti luotu, että siitä kirjasta on pakko pitää. Ja Tarun sormusten herrasta kirjoitti siis J.R.R. Tolkien, ei Peter Jackson.
Neljäs lempikirja on Gabriel García Marquésin Sadan vuoden yksinäisyys. Se on kenties erikoisin teos, minkä mä olen lukenut. Mä aloitin sen kaksi kertaa pääsemättä ekaa lukua pidemmälle, mutta kolmannella yrityksellä jöin koukkuun. García Marquésin maaginen realismi todella vangitsee. Sadan vuoden yksinäisyys on tällä listalla juuri uniikkiutensa ja loistavuutensa tähden. Siihen mulla ei ole ehtinyt kehittyä mitään erikoista suhdetta.
[koneen näpyttely] Olen juuri Maarissa tekemässä työpsykaa.