11.7.06

Jeejee

Lueskelin juuri SIK:n (elikkä Sähköinsinöörikillan, johon kaikki biolaiset kuuluu) fuksiopasta. Vähänkö oon innoissani ensi vuodesta. :) Eka fuksivuosi oli sen verran mukava, että ensi vuodesta on pakko tulla kiva.

Nojoo. Mika tulee tunnin päästä Kyprokselta, meen vastaan kentälle. Olen tänään jopa nähnyt vähän vaivaa ulkonäköni eteen, edellisen viikon ajan mun kauneudenhoito on koostunut päivittäisestä suihkusta ja hiustenpesusta joka toinen päivä.

Aamulla herätessä mun peitto oli puoliksi lattialla ja Deli nukkui sen päällä. Heh. Olen isin luona koiravahtina vielä keskiviikkoon saakka.

10.7.06

Ohi on

On hiukkasen tyhjä olo, mitä mä nyt katson telkkarista kun ei tuu futista?

Mitä näistä kisoista jäi mieleen (ei järjestyksessä):

-Aloin taas katsoa jalkapalloa. Olen viimeisen vuoden aikana aina välillä katsonut jonkun matsin, ja puoliajalla miettinyt, että tätä pitäisi alkaa taas katsoa. Nyt aloin sitten taas katsoa jalkapalloa, ja odottelen juuri innolla ensi kautta.

-Portugali-Hollanti. Ennätysmäärä kortteja, maailman typerin käsivirhe, uskomaton ottelu.

-Zidane. Ensin vanha pappa pitää Brasilian keskikenttää narrinaan, ja sitten finaalissa puskee itsensä ulos pelistä. Ei voi käsittää.

-Cannavaro. Ihan törkeen hyvä.

-Trinidad&Tobago. Ennakkoon heittopussiksi kaavailtu maa pelasi Ruotsin kanssa tasan.

-Englannin fanit. Niistä voi sanoa kaikkea pahaa, mutta on oikeasti hienon kuuloista kun täysi katsomo laulaa God Save the Queenia.

-Joe Colen maali Ruotsia vastaan.

-Graham Poll. Antoi yhdelle kroatialaiselle kolme keltaista korttia (kahden jälkeen pitäisi ajaa ulos).

-Brasilian huonous. Sambakone vähän tökki.

-Vähät maalit. Olikohan tää vähämaalisin MM-turnaus?

-Filmaaminen. Jalkapallon huonoin puoli.

7.7.06

Osastonvaihtajaksi minäkin

Jess, pääsin bioinfolle! :) Pisterajat oli tosi alhaiset tänä vuonna, mun 49 pisteellä pääsykokeista olisi päässy minne vaan. Nimeä ei ole vielä tullut nettiin, mutta pisterajat löytyivät.

2.7.06

Haa

Googletin cyclist's high'n, löysin tän linkin: Endorphin Addiction.

Cyclist's high

En tiedä onko tuollaista termiä, mutta taisin kokea tänään pyörälenkillä ns. runner's high'n, ainakin lievänä. Kaappimaratoonari kuvaa sitä blogissaan näin:

"Nähdäkseni runner's high'ssa on kyse suurin piirtein samasta ilmiöstä kuin kirjoittajan flow'ssa, jota kirjoittajat kuvailevat usein, nimensä mukaisesti, eräänlaisena voimavirtauksena. Tutkimusta varten haastatellut juoksijat ovat kuvailleet juoksun aikana kokemiaan tuntemuksia seuraavasti (anteeksi mahdolliset käännösvirheet sekä pökkelöt sanamuodot, ruåtti on minulle vieras kieli):

Voimakkuuden tunne: valtavan voimakkuuden, väsymättömyyden ja haavoittumattomuuden tunne; koko keho on täynnä energiaa.

Helppouden tunne: fantastinen virtaus; jalat juoksevat kuin itsestään; juokseminen ennenkokemattoman helppoa.

Leijumisen tunne: lentää eteenpäin; juoksee kuin pilvien päällä; ei kosketusta maahan.

Onnentunne: suunnatonta iloa; valtava onnenpurkaus; autuus; onnen kyyneleet.

Transsi: täydellinen itseensä sulkeutuminen; toisessa maailmassa olemisen tunne; meditatiivinen tila.

Tasapaino: täydellinen sielun ja ruumiin tasapaino; täydellisen rento juoksu.

Keskittyminen: paras mahdollinen keskittyminen juoksuun; ympäristöstä eristäytyminen; "tunnelinäkö".

Hyvän olon tunne: suurin mahdollinen hyvänolontunne; ei voisi voida paremmin; juokseminen tuntuu äärimmäisen hyvältä.

Ylpeyden tunne: suunnaton ylpeyden ja tyydytyksen tunne siitä että on juoksija.

Yhteenkuuluvuuden tunne: kiihkeä yhteisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne toisten juoksijoiden sekä yleisön kanssa."

En nyt ollut transsissa, ja näin kyllä kauniita maisemia, mutta suunnilleen nuo muut kohdat pätevät. Ihanaa kun joku muu osaa muotoilla sanoiksi sen, mitä itse olen kokenut ja jota haluan kuvata muillekin.

Kävin siis tänään Veikkolassa pyörällä, ja oli siis aika helvetin hyvä lenkki. Tämmösiä lenkkejä vaan lisää, niin pääsen taas pyöräilyn makuun. Missään muussa lajissa en saa samaa tyydytyksen tunnetta heti suorituksen aikana. Kaikki aina kehuvat fiilistä lenkin jälkeen, mutta ei se ole mitään verrattuna tuohon lenkin aikaiseen euforiaan.

Kun jalat vaan jaksavat pyörittää, ja vastatuuleenkin mentäessä tuntuu siltä että voisi samantien vaikka ajaa koko Tour de Francen. Ala- ja ylämäet vaan menevät ohi, ja seuraavan mutkan takaa tulee joku tuttu maamerkki, "ai oonko mä jo tässä?".

Juostessa en ole ikinä tainnut kokea runner's highia, tai en oo ihan varma. En ainakaan muista, kun taas pyöräillessä tulleet highit muistan vielä vuosienkin takaa.