19.4.08

Viikon naurut

You won't get to see the tears I cry behind these hazel eyes

Vihdoin googletin mitä silmien väriä hazel tarkoittaa, ja sehän on mun silmieni väri! Mulla on siis semmoset vihreänruskeat silmät, joiden väri vaihtelee valaistuksen ja vaatetuksen mukaan.

Hahaa, voin nyt siis laulaa Kelly Clarksonia ihan tosissani. :D

18.4.08

Pää pumpulissa

Olen edelleen ihan täysin jumissa. Aivot ei oikeen toimi, tuntuu että mun pää olisi kääritty pumpuliin. Vatsassa kiertää taas, toivon että tää johtuisi vain eilisiltaisesta tulisesta possuwokista.

Tajusin muuten tässä päivänä eräänä, että vaikka mulla onkin nyt kaikki mistä haaveilin joskus teininä, mä taisin olla silloin onnellisempi. Pelottavaa. Mähän siis jossain vaiheessa vain odotin että olisin parikymppinen opiskelija, ja nyt oikeastaan voisin olla taas 16-vuotias surkea teinityttö. Ainakin olisin onnellisempi ja tyytyväisempi itseeni. Silloin koko tulevaisuus oli vielä valoisana edessä.

Onneksi maanantaina pääsen töihin, olen jo ihan mökkihöperöitynyt.

17.4.08

Katselen Google Mapsin kautta Pjöngjangia, siis Pohjois-Korean pääkaupunkia. Outo kaupunki, sieltä saa etsimällä etsiä autoja. Näyttää ihan autiokaupungilta. Olisi ihan mielenkiintoista käydä siellä joskus. Mutta sitä ennen on hauskaa katsella maailmaa satelliittikuvista. Tokio on uskomattoman iso ja Riossa on paljon jalkapallokenttiä.

Paljonkohan muuten maksaisi juhannuksen vietto Ystadissa Wallanderin maisemissa?

Tylsää saikulla

Olen nyt ollut toimettomana jo yli viikon ajan. En tiedä, miten jaksan maanantaina mennä töihin, kun eilen en olisi millään jaksanut käydä kaupassakaan. Olen täysin laiskistunut. Saattaahan tää toki olla vielä toipumisajan väsymystäkin, en tiedä.

Olen lukenut muutamia kirjoja, paras taitaapi olla Anne Holtin Julkkismurhat.

Väsyttää ja jumituttaa.

15.4.08

Epistä

Epäreilua, että jotkut ihmiset laihtuvat stressitilanteissa. Kanerva on joidenkin lööppien mukaan laihtunut 10 kiloa. Mä vaan syön enemmän ja liikun vähemmän (tosin nyt en voisi enää vähempää liikkua) kun ahdistaa ja stressaa.

Torstaina meen kai kotikotiin, siellä voisi käydä vaa'alla ja katsoa laihduttiko tää vatsatauti yhtään. Toisaalta oon sen jälkeen syönyt mm. pizzaa ja hampurilaisaterian, että eiköhän kilot ole tulleet korkojen kanssa takaisin...

Mun Jenkeistä ostettu kasvorasva on loppunut. Nyyh, sen tuoksusta tuli niin ihanasti mieleen syyskuinen New Yorkin Upper West Side. Haluan niin paljon takaisin sinne.

Alpit <3

Ranskassa oli ihanaa! Alpit ovat vaan niin kauniita. Val Thorens on jo puurajan yläpuolella, joten siellä näkyy kaikkialla vain jylhän valkoisia vuoria. Käytiin parina päivänä naapurilaaksossa, jossa oli puitakin. Mä huomasin viehättyväni enemmän siitä valkoisesta, tiedä miksi. Ainakaan niiden rinteiden takia ei olla laitettu yhtään metsää matalaksi. Laskujen korkeuseroksi tuli viiden laskupäivän aikana 20 923 m, eli noin 4 km/päivä. Parhaana päivänä tuli laskettua noin 6 km, minkä huomasi jaloissa. Keli oli vielä silloin aika raskas lumisateen takia, joten tuli otettua lähikontaktia lumen kanssa.

After skitä ei tullut hirveästi koettua, olin joka ilta liian väsynyt.

Sain sitten ilmeisesti lähtöpäivän aamuna syömästäni hieman löysäksi paistetusta kanamunasta kampylobakteerin. Onneksi pahoinvointi alkoi vasta Ruotsissa ja kunnolla laivassa. Viime tiistaina mulla oli pahimmillaan 39,8 C kuumetta. Keskiviikkona menin YTHS:lle kokeisiin, joissa näkyi että mun CRP (tulehdusarvo) oli ihan pilvissä (233, normaalin raja on 3). Mut sitten lähetettiin Jorviin, jossa olin pari yötä tiputuksessa. Nyt olo on jo parempi, tosin olen edelleen tuhottoman väsynyt ja oksensin taas tänä aamuna. Ripuli on onneksi loppunut. Olen vielä tämän viikon sairauslomalla töistä.