Kuumeilua osa 2

Olen katsellut pentukuvia Karvin-kennelin sivuilta. Ihania! Haluan taas sellaisen pikkuisen palleron kotiin! Toisaalta, muutaman vuoden päästä niistä pikkuisista kasvaa tällaisia...

Mutta esimerkiksi nämä kuvat vaan sulattavat sydämen... Huoh.

Mulla on huono omatunto siitä, että haaveilen pennusta, vaikka mulla on maailman ihanin aikuinen koira. Mutta kyllähän ihmiset haluavat vauvoja edellisen kasvettuakin. Ja jotkut hankkivat useita koiria, joten ehkä tämä on ihan normaalia. Eikä Deli siis edes asu meillä, eikä se edes viihtyisi näin pienessä asunnossa pitkää aikaa. Isillä on myös metsä siinä vieressä.

Monen vuoden ajan emme voineet edes sanoa sanaa metsä ilman että koira ryntää etuovelle. Puhuimme siis skogenista tai paikasta, jossa on paljon puita. Deli todella rakastaa metsää!

Koirakuume

Mä haluan koiran. Haluan sellaisen pienen, suloisen, pehmoisen ja pörröisen pennun. Tällä hetkellä kaikki järki tuntuu kadonneen päästä, edes ajatus aamuherätyksistä ei ahdista.

Asiaa ei ainakaan auta erään mäyräkoiran blogi...

Onneksi on sentään aina meidän vanha neiti, jota voi käydä katsomassa isin luona. Deli sai muuten viime viikolla taas hepulin, eli se juoksi päättömästi ympäri pihaa. Ei se sittenkään ole vielä niin vanha.

Haluaisin myös, että Delikin näkisi uuden pennun. Oikeastihan Deli kokisi suuren järkytyksen, jos jokin rasittava kakara tulisi hänen kotiinsa ja saisi huomiota hänen ihmisiltään! Ei siis hyvä idea.

En tiedä, onko tässä nyt jokin pesänrakennusvietti kyseessä. Mä nimittäin haluaisin ehdottomasti koiran Mikan kanssa. Tykkään katsella, kun Mika ja Deli touhuavat yhdessä. Tulisiko meistä pennun myötä "ihan oikea perhe"? Haluanko mä nimenomaan sitä? Ehkä kuitenkin tyydytään toistaiseksi hoivaamaan kasveja, ja aina välillä Deliä.

Deli lempipaikoissaan, eli metsässä ja ruokapöydän vieressä:

Mitä noi vetää?

Miesten 100 metrin juoksussa ja naisten 4*100 metrin sekauinnissa tehtiin aika reippaasti uudet maailmanennätykset. Kysymys kuuluukin, mitä dopingia ne käyttää?

En usko enää puhtaaseen urheiluun.

I <3 TKK

TKK:n fuksi-infon paita tuli tänään. Se on ihana vaaleansininen, ja edessä lukee I <3 TKK (tuo sydän on toki ihan oikea, eikä tollanen pienempikuinkolme). Ihan paras! Aion pitää tätä ensi vuonna protestina Aalto-korkeakoululle.

No niin, nyt sitten kumosin kahvia tällekin paidalle. Äh.

Viikonloppuna on tiedossa juhlintaa, ensin on Soilin (siis isin avovaimon) synttärit ja sitten Miran (lukiokaveri, uunituore KTM) valmistujaiset. Hauskaa on siis luvassa. :)

Osallistukaahan tähän arvontaan. :)

hauvelivauveli

Joskus ärsyttää kaikki ilman mitään syytä. Mulla on tosin nyt kuukautiset, joten saan kai ihan vapaasti kiukutella? ;) Tosin ennen ehkäisyrenkaan käyttöä olin kiukkuisin PMS-oireiden aikaan.

Jotain kivaakin, Deli on meillä kylässä tän viikonlopun. Se söi jo Mikan kanssa puoliksi yhden paketin kinkkua; Mika otti aina haukun siivusta ja antoi Delille loput.

On se vaan suloinen. <3 (niin, kumpaa tarkoitan tällä?)

Olen nyt ollut reilut 10 vuotta koiranomistaja. Muistan elävästi sen, kun haettiin pieni valkoinen ja pörröinen pentu Keski-Suomesta. Siitä on jo 10 vuotta! Toisaalta en muista aikaa ennen Deliä.

Hennesin postimyynti <3

Hain eilen postista pakettini Hennesiltä. Miksi en ole ennen tajunnut tilata vaatteita netistä? On paljon mukavampaa sovittaa kotona kuin sovituskopissa. Inhoan jonottamista ja sitä ärsyttävää vaatteidenvaihtorumbaa. Pahinta on talviale, kun hikoilee talvivaatteissa täysissä kaupoissa.

Tämmösiä vaatteita tilasin, pidän kaikki:

survivor

Selvisin hengissä hammaslääkärireissusta! Sain lisäksi tavallaan hyviä uutisia, poistettavaksi tuomittu hammas olikin se lohjennut eikä sen vieressä oleva, niinkuin luulin. Multa siis täytyy poistaa vain yksi hammas! Säästyy siis paljon tuskaa ja noin 1000 euroa rahaa (hammasimplantin hinta YTHS:llä).

Aamulla olisi tehnyt mieli vaan jäädä sängynpohjalle makaamaan. I don't do Mondays, I don't do mornings and I DEFINITELY don't do Monday mornings. Especially when it's raining.

Uima-altaat on pop

Hesarin uutisen mukaan Olympialaisten pitkänmatkan uimari David Davies pelkää kaloja. Pitkät matkat ilmeisestikin uidaan ulkona, joten valitettavasti Davies voi joutua samaan tilaan kalojen kanssa.

Ihanaa, mä en ole ainoa kalakammoinen! Erityisesti tämä sitaatti lämmittää pelokasta mieltäni: "Olin todella hermostunut. Sanoin valmentajalleni, että tulen 100 metrin jälkeen pois, jos vedessä on kaloja, joista en pidä."

Asiaa! Juuri noin minäkin teen. En mene uimaan kohdasta, jossa olen juuri (eli noin 5 minuutin sisään) nähnyt kalan. Joskus saan paniikkikohtauksen uidessa, kun pelkään osuvani johonkin kalaan. Rumimmat yksilöt aiheuttavat kauhunväristyksiä pelkästään akvaariossa.

Kaiken järjen mukaan mun pitäisi syödä enemmän kalaa, syö ennenkuin tulet syödyksi. Mä en tosin pelkää, että kala söisi mut, enemmän kammoan ajatusta koskettamisesta. Yäk! Tosin jokakesäiset jutut tappajahauista saavat minut jäämään rannalle.

Rakas hammaskeijuni

Muistatko minut vielä?

Minulla ja hampaillani, etenkin niillä kahdella, jotka ovat murenemassa käsiin, on sinua jo kova ikävä. Haluaisitko tulla käymään mahdollisimman pian ja hoitaa hampaani kuntoon?

Parhain terveisin,

Heidi