Jeejee
Sain kolme pistettä vajaan kolmosen kansiksen tentistä. :) Mä en lukenu siihen yhtään (jos joulukuun alussa luettuja 400 sivua ei lasketa)... No nyt ei ole ainakaan mitään paineita läpipääsyn suhteen, mutta kyllä mä ton arvosanan joskus aion korottaa. Jos mä saan kakkosen lukematta, niin mulla lienee mahikset johonkin neloseen, jos mä vähän tsemppaan?
Toi kyllä laski mun keskiarvoni. :P No voi kamala! Huomaa ironia.
Mä olen viime aikoina miettinyt omaa tapaani riidellä ja suuttua. Yleensä siinä käy niin, että kun mä suutun jollekin, mä annan asian olla. Mä en jaksa enkä halua alkaa selvittää sitä, oon mieluummin niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei hyvä. Sitten sitä asiaa ei selvitetä koskaan, vaan se jää hautumaan. Lopputuloksena mä en anna anteeksi ennenkuin vuosien päästä. Olen mm. ollut Katialle suuttunut neljä vuotta yhdestä sangen typerästä asiasta... Me tosin puhuttiin siitä joskus, ja sitten mulle tuli väliaikaisesti sellainen olo, että kaikki oli hyvin. Toisaalta, mun ärtymys ei estä mua olemasta ihan vilpittömästi jonkun kaveri. Joskus taas mä olen suuttunut niin pahasti, että koko kaveruus on mennyt (ei se tosin hiipunut pelkästään mun osaltani).
Nyt mä pelkään olevani niin loukkaantunut eräälle henkilölle, että meidän kaveruus on vaarassa. :( Mä en halua sitä, joten mä todella yritän antaa anteeksi. Onneksi pystyin tällä kertaa sanomaan tasan tarkkaan, kuinka se loukkasi mua. Eli ehkä tää tästä... Ehkä mä vihdoin opin antamaan anteeksi nopeasti. Mä tosiaan toivon sitä, mutta en tiedä pystynkö. Edistystä on ainakin se, että nyt mä pystyin myöntämään olevani vihainen ja erittelemään syyt. Se on hyvä alku.
Mä pystyn myös tulemaan toimeen ihmisten kanssa, joita mä inhoan. En tiedä, olenko mä tosi diplomaattinen vai helvetin kaksinaamainen.
Sini ja Jenni, te piristitte tätä päivää. Nähdään huomenna La Traviata -etkoilla. :)
Katia, sä olit niin oikeassa mun suhteen, kuten aina. :) Ja joo, miehet on sikoja ja naiset kanoja. Sika ja kana yhdessä? Öhhh...
Muta toisaalta, laitanhan mäkin aina pizzaan kinkkua ja tonnikalaa.
(Tajusiko kukaan pointtiani?)
[hiljaisuus]
Toi kyllä laski mun keskiarvoni. :P No voi kamala! Huomaa ironia.
Mä olen viime aikoina miettinyt omaa tapaani riidellä ja suuttua. Yleensä siinä käy niin, että kun mä suutun jollekin, mä annan asian olla. Mä en jaksa enkä halua alkaa selvittää sitä, oon mieluummin niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei hyvä. Sitten sitä asiaa ei selvitetä koskaan, vaan se jää hautumaan. Lopputuloksena mä en anna anteeksi ennenkuin vuosien päästä. Olen mm. ollut Katialle suuttunut neljä vuotta yhdestä sangen typerästä asiasta... Me tosin puhuttiin siitä joskus, ja sitten mulle tuli väliaikaisesti sellainen olo, että kaikki oli hyvin. Toisaalta, mun ärtymys ei estä mua olemasta ihan vilpittömästi jonkun kaveri. Joskus taas mä olen suuttunut niin pahasti, että koko kaveruus on mennyt (ei se tosin hiipunut pelkästään mun osaltani).
Nyt mä pelkään olevani niin loukkaantunut eräälle henkilölle, että meidän kaveruus on vaarassa. :( Mä en halua sitä, joten mä todella yritän antaa anteeksi. Onneksi pystyin tällä kertaa sanomaan tasan tarkkaan, kuinka se loukkasi mua. Eli ehkä tää tästä... Ehkä mä vihdoin opin antamaan anteeksi nopeasti. Mä tosiaan toivon sitä, mutta en tiedä pystynkö. Edistystä on ainakin se, että nyt mä pystyin myöntämään olevani vihainen ja erittelemään syyt. Se on hyvä alku.
Mä pystyn myös tulemaan toimeen ihmisten kanssa, joita mä inhoan. En tiedä, olenko mä tosi diplomaattinen vai helvetin kaksinaamainen.
Sini ja Jenni, te piristitte tätä päivää. Nähdään huomenna La Traviata -etkoilla. :)
Katia, sä olit niin oikeassa mun suhteen, kuten aina. :) Ja joo, miehet on sikoja ja naiset kanoja. Sika ja kana yhdessä? Öhhh...
Muta toisaalta, laitanhan mäkin aina pizzaan kinkkua ja tonnikalaa.
(Tajusiko kukaan pointtiani?)
[hiljaisuus]
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
<< Etusivu