30.1.04

Kävelykeppejä ja brandylaseja

Assari nakitti mut tokana taululle laskareissa, joten pääsin lähtee sieltä nopeasti. :) Eilinen Hagros-ikävä muuten laantu kummasti... ;)

Mä lähden reilaamaan kesällä. Piste. Vaikka sitten ilman hammasta. Se ei ole niin akuutti juttu, etteikö sitä voisi ensi vuonnakin hoitaa. Men om pappa betalar... Takaisin asiaan. Mun on pakko päästä lähtemään. Mä olen jo kymmenen vuoden ajan haaveillu reilaamisesta, ja nyt on pakko lähteä ennenkuin työt/vaihtoon lähtö (Ausseissa lukukausi alkaa heinäkuussa) yms. estää. No tengo dinero, pero voy a trabajar (meillä tuli just espanjassa futuuri, ton äskeisen lauseen saa vapaasti korjata).

Ehtiikö kuukaudessa reissata läpi Espanjan, Portugalin, Ranskan ja Alpit? :) Jos mä en käy ihan Costa del Solilla, mä olen kuitenkin ollut siellä jo kolme kertaa... (Niin vähän? Muistin käyneeni siellä useammin.) Mutta toisaalta pieni excu Marokkoon ois ihan jees. :) Mä olen tosin lähdössä heinä-elokuussa, jolloin Iberian niemimaa ei ehkä ole se kaikkein ihanteellisin paikka... Enkä mäkään kestä ihan mitä tahansa kuumuutta. *muistoja nimipäivästä Pariisissa kymmenen vuotta sitten*

Joo mut Eiffel-torniin on pakko kiivetä. Montako porrasta sinne ylös on? ;) Ja Bilbaoon pitää mennä, se kun on euskeraksi Bilbo. Ja Figueresiin, mulla on edelleen paikallisen hostellin puhelinnumero kännyssä. :D Toledo ja Segovia ois kanssa ihana nähdä, kun en keväällä niihin päässy Madridista. Ja Madridiin uudestaan. Barcelona. Valencia. Pyhiinvaeltajien tie (sinnehän mä meen patikoimaan!). Andorra. Lissabon. Pienet espanjalaiset maaalaiskylät, joissa kukaan ei puhu englantia.

Sivuhuomautus: Zaragoza pudotti Barcan Copa del Reyssa. :D:D:D

Phil Ballin kolumnista Soccernetissa:

I was down in Tudela for the weekend, a sleepy old place in southern Navarre, and watched the game on the TV in an Osasuna 'peña' - a bar reserved exclusively for elder supporters of the nearest league side, but one where you can stay if you show yourself keen, sit down and eat, and enter into some decent banter with the locals.

The place was heaving, the TV a vague blur of coloured light behind the clouds of cigar smoke. When Bakayoko scored, the pensioners leapt up as one and jabbed the air with their walking sticks and brandy glasses.

Iiiih.

Seuraava on Petri Tammisen kolumnista Mahdoton tehtävä (Anna 17/02):

Joka kevät se tapahtuu. Joka kevät, kun tiet kuivuvat ja aurinko säihkyy, valtaa kohteeton ikävä mielen. On päästävä. On nähtävä. On saatava taas annos tuskaa ja hikeä ja niitä suloisia muistoja, joiden kauneudesta huomaa nauttia puolen vuoden päästä.

Mut nyt mä lähden syömään.

Illalla jonnekin ulos Lauran ja luultavasti myös Noorankin kanssa. :)

[yleinen keskustelu]