Vähän parempi olo

Mun selkään ei enää satu, ainakaan kauheasti. Joko särkylääke jotenkin maagisesti tehoaa paremmin kuin eilen, tai sitten se on oikeasti parantumaan päin. Huh. Toivottavasti mulla jäisi yli pari särkylääkepilleriä, niin ei tarttisi kärsiä taas neljän viikon päästä...

Eilinen oli kamala päivä. Mä en pystynyt tekemään oikeastaan mitään. Mä suoritin elämääni tosi mekaanisesti; käy kirjastossa-mene kauppaan-syö-laske matikkaa-älä itke-kyllä se siitä. I don't ever wanna feel like I did that day.

Eilen tuli kakkoselta mielenkiintoinen dokumentti Tiibetistä ja buddhalaisuudesta. Siinä oli joku munkki, joka oli vaeltanut 5000 km (?) 3,5 vuodessa pyhiinvaelluspaikalle. Se oli edennyt kumartaen maahan joka ikisen askeleen jälkeen. Sillä oli rakko otsassa siitä ja patteja ranteissa. Huh huh. Onko se tosi valaistunut vai masokisti? Jotenkin mun omat ongelmat alko tuntua tosi pieniltä. Ehkä mun pitäisi etsiä valaistumista? Se munkki oli muuten niin syrjäiseltä seudulta, että tarvittiin kaksi tulkkia sen haastatteluun...!

Ai niin, mä poltin eilen sormeni voileipägrilliin... Mitä seuraavaksi?

Aurinko ehkä lämmittää jo hieman. Pieni häivähdys tulevasta keväästä piristää.

Miss ya.

[hälinä]