Valoa tunnelin päässä

Selkkari alkaa olla jo loppusuoralla. Pitää enää laskea yksi typerä virhearvio ja kirjoittaa kaavat. Heh jee.

Se selkkari tosin tulee bumerangina takaisin, mä olen siitä aika varma. :P

Tää oli hyvä aamu: mulla oli neljä vaihtoehtoa, mitä tekisin joskus puoli kasin maissa: takaisin nukkumaan, matikan luennolle, vääntämään selkkaria vai kuntopiiri. Koska mä en ole yli kolmeen viikkoon urheillut yhtään, valinta ei ollut vaikea. :) Mun lihakset on kipeinä. Ihana fiilis. :) Ehkä mulla ois torstaina sen verran aikaa illalla, että isi voisi tuoda sen spinning-pyörän ja mä voisin jopa polkea. Täytyy vaihtaa mun pyörän polkimet siihen, niin voin polkea klosseilla (klossit=lukkopolkimet). Mä pelkään unohtavani sen taidon. Mä en nimittäin enää osaa polkea ilman klosseja, ylämäessä jalat nousee automaattisesti polkimien päältä. En mä tosin vieläkään varmasti saa klosseista kaikkea tehoa irti, mulla on vielä opeteltavaa.

Tästä voisi päätellä, että mä en oikeastaan osaa ajaa pyörällä. Tottakai mä opin joka lenkillä, mutta koko ajan tulee jotain uutta. No en valita. :)

Kahden kuukauden päästä pääsee jo ulos polkee ilman talvirenkaita. Mä haluan testata Tuusulanjärven ympäri menevän lenkin. Oon kerran polkenut sen ympäri, silloin kun äiti asu Järvenpäässä, jolloin siitä ei tullut läheskään niin pitkä kuin Töölöstä lähdettäessä. Mutta se reitti on muistaakseni tosi nätti. :)

Niin, ja join aamulla 1,5 kuppia kahvia, mikä piristi aika paljon. Aurinko paistoi, ja linnut lauloivat.

:):):):)

Heräsin viime yönä kello 2 siihen, kun (ilmeisesti) mun uusien seinänaapurien lapsi alkoi kitistä. Mähän siis rakastan sitä kun mut herätetään... Yleensä se talo on tosi rauhallinen, mutta joskus tuntuu siltä että ne seinät ois oikeasti pahvia. Tai sitten sillä kakaralla on yhtä kova ääni ku mulla. ;)

Ehkä mä nyt teen sen selkkarin loppuun.

[joku tuntematon]