Rantakunto
Mä en ole rantakunnossa. On kaksi tapaa saavuttaa se, eli laihduttaa tai oppia olemaan tyytyväinen tänhetkiseen elopainoon. En tiedä, kumpi on hankalampaa.
Laihduttaminen on periaatteessa yksinkertaista, syö vähemmän kuin kulutat niin laihdut. Käytännön toteutus vaan on hankalaa, olen saanut huomata. Ahkerakaan liikunta ei auta, jos mässää hirveästi suklaata. Mä en ole ikinä oikeastaan laihduttanut kunnolla, paino on tippunut aina itsestään kun olen elänyt suht terveellisesti. Tottakai mä olen halunnut laihduttaa usein, mutta se on ollut (etenkin yläasteella) enimmäkseen keino purkaa (teini)angstia. Mutta siis mä en ole ikinä laihduttanut järjestelmällisesti ja tietoisesti. Isi ei olisi ikinä antanut mun tehdä niin.
Sitten on aina itsensä hyväksyminen. Se on pakko tehdä, koska vaikka painoindeksi olisi 17, niin ei ole rantakunnossa jos pitää omaa vartaloaan ällöttävänä. Eli vaikka mä onnistuisinkin karistamaan ne 13 kiloa (ollaas nyt optimisteja), jotka tässä reilun vuoden sisällä on tullut, niin mä en ole rantakunnossa, jos en opi samalla hyväksymään omaa vartaloani.
En tajua miksi edes stressaan asiasta, enhän mä edes tykkää olla rannalla. Mä en rusketu enkä muista juoda tarpeeksi ja hiekkaa tulee kaikkialle. Kotipihan terassilla lojuminen on paljon hauskempaa, ja sitä voi harrastaa millaisena mastodonttina vaan. :)
Mutta siis mä haluaisin laihtua entisiin mittoihini. Vaatevarastokin monipuolistuisi. Pyöräily helpottuisi (voitte huviksenne laskea, kuinka paljon energiaa menee 13 kilon rahtaamiseen mäen päälle). Ja ennen kaikkea mä itse olisin tyytyväinen omaan kehooni. Mä olin tyytyväinen toissa talvena. Mä en ollut mikään langanlaiha, ihan normaali.
Eli siis, mä muutan nyt elämäntapani terveellisemmiksi. Vähemmän suklaata, vähemmän jäätelöä, vähemmän roskaruokaa, vähemmän alkoholia (miinus vappuviikko, hei mä olen sentään lähes teekkari), enemmän liikuntaa. En hanki kesäksi bussikorttiin aikaa, vaan kävelen töihin ja keskustaan ja poljen sitten kauemmas.
Pyöräily ei ollutkaan romahtanut niin paljon kuin luulin. Mun keskinopeudet on suunnilleen samoja kuin vuosi sitten. Jee. :)
Mä pystyn tähän, jos mä vaan haluan. Avainasia on itseni hyväksyminen. Sen olen huomannut, että mä en laihdu grammaakaan jos ajattelen olevani ällöttävän läski. Ehei. Vaan jotenkin niin, että mä olen täysin sopiva juuri tällaisena, mutta mä voisin paremmin jos alkaisin elää terveellisemmin. Paino seuraa mukana. Sitäpaitsi, täytyyhän mun olla kunnossa heinäkuussa suofutiksen MM-kisoissa. Huomenna on tokat treenit.
Lisäksi, mä olen joskus aiemminkin painanut näin paljon, mutta olin silloin leveämpi. Nyt mulla on sentään edes hieman lihasta, joka painaa enemmän kuin läski.
[Liikenne]
Laihduttaminen on periaatteessa yksinkertaista, syö vähemmän kuin kulutat niin laihdut. Käytännön toteutus vaan on hankalaa, olen saanut huomata. Ahkerakaan liikunta ei auta, jos mässää hirveästi suklaata. Mä en ole ikinä oikeastaan laihduttanut kunnolla, paino on tippunut aina itsestään kun olen elänyt suht terveellisesti. Tottakai mä olen halunnut laihduttaa usein, mutta se on ollut (etenkin yläasteella) enimmäkseen keino purkaa (teini)angstia. Mutta siis mä en ole ikinä laihduttanut järjestelmällisesti ja tietoisesti. Isi ei olisi ikinä antanut mun tehdä niin.
Sitten on aina itsensä hyväksyminen. Se on pakko tehdä, koska vaikka painoindeksi olisi 17, niin ei ole rantakunnossa jos pitää omaa vartaloaan ällöttävänä. Eli vaikka mä onnistuisinkin karistamaan ne 13 kiloa (ollaas nyt optimisteja), jotka tässä reilun vuoden sisällä on tullut, niin mä en ole rantakunnossa, jos en opi samalla hyväksymään omaa vartaloani.
En tajua miksi edes stressaan asiasta, enhän mä edes tykkää olla rannalla. Mä en rusketu enkä muista juoda tarpeeksi ja hiekkaa tulee kaikkialle. Kotipihan terassilla lojuminen on paljon hauskempaa, ja sitä voi harrastaa millaisena mastodonttina vaan. :)
Mutta siis mä haluaisin laihtua entisiin mittoihini. Vaatevarastokin monipuolistuisi. Pyöräily helpottuisi (voitte huviksenne laskea, kuinka paljon energiaa menee 13 kilon rahtaamiseen mäen päälle). Ja ennen kaikkea mä itse olisin tyytyväinen omaan kehooni. Mä olin tyytyväinen toissa talvena. Mä en ollut mikään langanlaiha, ihan normaali.
Eli siis, mä muutan nyt elämäntapani terveellisemmiksi. Vähemmän suklaata, vähemmän jäätelöä, vähemmän roskaruokaa, vähemmän alkoholia (miinus vappuviikko, hei mä olen sentään lähes teekkari), enemmän liikuntaa. En hanki kesäksi bussikorttiin aikaa, vaan kävelen töihin ja keskustaan ja poljen sitten kauemmas.
Pyöräily ei ollutkaan romahtanut niin paljon kuin luulin. Mun keskinopeudet on suunnilleen samoja kuin vuosi sitten. Jee. :)
Mä pystyn tähän, jos mä vaan haluan. Avainasia on itseni hyväksyminen. Sen olen huomannut, että mä en laihdu grammaakaan jos ajattelen olevani ällöttävän läski. Ehei. Vaan jotenkin niin, että mä olen täysin sopiva juuri tällaisena, mutta mä voisin paremmin jos alkaisin elää terveellisemmin. Paino seuraa mukana. Sitäpaitsi, täytyyhän mun olla kunnossa heinäkuussa suofutiksen MM-kisoissa. Huomenna on tokat treenit.
Lisäksi, mä olen joskus aiemminkin painanut näin paljon, mutta olin silloin leveämpi. Nyt mulla on sentään edes hieman lihasta, joka painaa enemmän kuin läski.
[Liikenne]
1 kommenttia:
Tsemppiä, potkaset ittees persuksiin ja nappaat niskasta kiinni, ja pakotat ittes lenkille. Lukase muutama artikkeli www.rantakunto.net sivuilta, toivottavasti niistä on apua rantakuntoon pääsyyn!
Lähetä kommentti
<< Etusivu