Missä se kesä nyt on?

Mulla on ikävä yläasteen kesiä. Ne olivat elämäni parhaita kesiä, oikeasti. Sen jälkeen olen kesäisin lähinnä työskennellyt tai ollut ulkomailla (en valita Australian reissusta, mutta haikailen nyt Tuomarilan kesiä). Vuonna 2002 en työskennellyt kuin puolet lomasta, en ollut kahta päivää lukuunottamatta ulkomailla, mutta muutama ihmissuhdesotku varjostivat sitä kesää.

Äh, mitäköhän mä yritän selittää. Katia ainakin tajunnee? Mä kaipaan kesäöitä. Kävin äsken ulkona, mutta ei se ole läheskään sama asia kuin kotikotona. Täällä on paljon enemmän liikennettä ja muita kulkijoita. Ei voi olla niin täysin rauhassa kuin siellä periferia-alueella. Aamulla pitäisi lisäksi herätä töihin ja olla pirteänä tentissä iltapäivällä. Eikä täällä ole pihaa, jonka nurmikolla maata. Eikä kävelymatkan päässä ketään, jonka kanssa voisi juoruta läpi yön. Se tässä pahinta on. Tai sitten aamuherätykset.

Ulkomaanmatkat poislukien (ei ne oo kesämuistoja, ne on matkustusmuistoja) mun parhaat kesämuistot ovat varmaan ne kaikki yöt Katian pihalla. Niinan ja Juhon (oliko se Juho?) riita oli ihan loistava. X) Kaikista sattumuksista huolimatta (tai ehkä juuri niiden takia...? joo ei.) vuoden 2002 Ruisrock Nooran kanssa oli myös aika... hauska. Tosin Turkuhan lasketaan ulkomaihin kuuluvaksi.

Pahinta on, että ne kesät eivät koskaan palaa. Vitun työt.

Vielä viimeinen rutistus tenttiin.

[Aknestik: Suomirokkia]