Toivottavasti panikoin taas turhasta

Mulla on tapana kehittää paniikkia täysin turhista terveydellisistä asioista. Toivottavasti nytkin on kyse jostain vastaavasta. Ei, vaihteeksi mä en ole juuri nyt sairaana, mutta äiti on.

Äipällä on liian iso palleatyrä. Se aihauttaa jatkuvaa yskää sekä vuotavan nenän ja silmät. Nämä vaivat muunmuassa vaikeuttavat nukkumista. Ensimmäinen hoitokeino on lääke ja itsehoito (ei saa syödä iltaisin, ei saa syödä paljoa kerralla, on nukuttava hieman pystyasennossa), jotka toivottavasti lievittävät oireita niin että eläminen onnistuu.

Jos hoito ei onnistu ja äiti ei kestä sitä yskää, on mentävä leikkaukseen. Leikkaukseen itseensä liittyy jo riskejä, mutta pahinta on että sen jälkeen odotettavissa oleva elinaika on 3-5 vuotta.

Eli pahimmassa tapauksessa äiti voi kuolla jopa ennen mun valmistumistani. Tottakai vanhemmat kuolevat jossain vaiheessa, mutta mä en ikinä ollut ajatellut että näin pian.

Jos lääkitys tehoaa, se palleatyrä ei itsessään lyhennä elinikää. Eli mä toivottavasti panikoin turhasta. Kestää vaan hetken tottua ajatukseen.

Tää on oikeasti varmaan toinen kerta elämässäni, kun toivon että en olisi ainoa lapsi (eka kerta oli joskus ala-asteella kun leikin naapurin lasten kanssa, ja ne pysty jatkaa leikkiä kotona illalla mutta mä en :D). Jos äiti oikeasti sairastuu, niin mun on pakko jaksaa tukea sitä ja käydä sairaalassa (eieieieieieeieieieiiiieeieieieiei, vihaan sairaaloita). Mä olen kuitenkin äidin läheisin ihminen. Ja mä olen yksin tässä tilanteessa.

Turha surra etukäteen. Mutta en mä voi mitään sille, että itkettää.

Portugali-Venäjä alkaa nyt. Kultaisen sukupolven viimeinen tilaisuus voittaa jotain.

[Hoopo Hänninen] Bubin selostus tänään... X)