Pyöräilystä

En jaksa pyöräillä. Ei kiinnosta. Lähden mieluummin illalla juoksemaan.

En tiedä, miten suhtautuisin tuohon. Periaatteessa mun ei tartte pyöräillä. Mikään ei pakota mua siihen. On aivan sama onko mun hyvä kuntoni (olen nyt rapakunnossa, mutta aion nousta kevääseen mennessä) hankittu pyöräilystä, juoksusta tai vaikkapa uinnista.

Muttamutta, en tiedä jaksanko pitkiä pyörälenkkejä (60 km ja siitä ylöspäin), jos en muuten pyöräile. En hirveän usein edes käy kovinkaan pitkillä lenkeillä, koska mulla ei mukamas ole aikaa, mutta usein ne ovat niitä nautinnollisimpia. Kirkkonummen maaseutu on todela kaunista.

Periaatteessa juokseminen haittaa pyöräilyä. Mutta mun tasoni on niin alhainen, että luulisi kaiken kestävyysurheilun tukevan toisiaan. Eli sikäli ei ole niin hirveää, jos menenkin juoksemaan, koska saan siitä suurempaa mielihyvää. Tai jotain.

Mutta silti mulla on huono omatunto asiasta. Yritän tässä selittää ihan kirjallisestikin itselleni, että minun ei tosiaan tarvitse pyöräillä. Tulee muuten pelkistä siirtymämatkoista paikasta A paikkaan B 4 tuntia pyöräilyä tälle viikolle... Mut se on vähän eri asia. Eilen tosin ajoin itseni ihan hikeen kun tulin kotikotiin.

Vuosi sitten YTHS:n terveystarkastuksessa terkkari kysyi haluanko puheterapiaan änkytyksestäni. Silloin se ei haitannut mua, koska mulla on aina ollut jonkin aikaa kestäneitä änkytyskausia jotka ovat sitten menneet ohi. Muutenkin keskustelimme mm. painostani, josta en vaan voi puhua luontevasti. No nyt siitä on siis vuosi aikaa, mutta mun änkytys ei vaan ole mennyt ohi ja se ärsyttää mua itseäni vähän turhan paljon. Pitäisi varmaan soittaa sinne ja pyytää aika puheterapeutille. Samalla voisi puhua mun N-viastani.

Eilen tuli telkkarista Obra los ojos (en jaksa tarkistaa oliko se obra, siis avaa-verbin käskymuoto), eli Vanilla Skyn alkuperäisversio. Oli ihanaa tajuta osa siitä ilmankin tekstejä ja ymmärtää hieman kielioppiakin. :)

[Hiljaisuus]