Ei enää ikinä yöjunaan

Tulin maanantain vastaisena yönä junalla Rovaniemeltä, nukuin yhteensä noin 2 h. En vaan saanut unta, kun se juna kolisi ja hytkyi ja aurinko pilkisti aina vähän väliä. Päivällä nukuin 3,5 tunnin päiväunet, jonka jälkeen olin tosi pirteänä töissä. Mulla oli vielä iltavuoro, eli 16-23.45.

En muista milloin viimeksi olisin joutunut kysymään yhtä monta kertaa, mitä se asiakas oikein halusikaan. Kaiken huippu oli kun vein nugetteja pöytään, ja onnistuin liukastumaan selälleni asiakkaiden vieressä. Olin vielä unohtanut ranskalaiset niiden tilauksesta, joten tottakai he valittivat siitä (niinkuin pitääkin). Lopulta he vaativat vielä uuden pehmiksen, kun se oli ehtinyt sulaa, kun kesti niin kauan. Hitto, mä olin kysynyt haluavatko he pehmiksen ruoan kanssa, vai tulevatko hakemaan jälkikäteen. Toki oli mun vikani, että unohdin ranskalaiset, mutta kaatuminen nugettien kanssa oli vahinko.

Päivän pelasti espanjalainen seurue, joita palvelin espanjaksi! :) Yllätyin siitä, kuinka sujuvasti puhuin pakkotilanteessa. Tosin heidän tilauksensa olivat varsin selkeitä, jokainen otti jonkun aterian kokiksella, eikä mun pitänyt mitään monimutkaista sanoa. Mutta mä muistin teititellä, ja sain vielä selitettyä, että ne hampat tuodaan pöytään (las hamburguesas a la mesa).

Jotain surkeinta asiakaspalvelua. Jos mulle kävisi noin, olisin perse hiessä pyytelemässä anteeksi asiakkailta. Uskomatonta toimintaa ravintolalta.

Tuo Lehtovaara-case on kyllä varsin hauska. Höhöttelin sille aamun Hesaria lukiessani.

Viikon päästä tulee mielenkiintoinen viikonloppu töiden osalta: pe 00-5.30, la 21-5.30, su 17-23.45. Maanantaina nukun.