Olympiastadionin katsomossa istuin ja itkin

En enää eilen onnistunut kieltämään keskiviikkoillan tapahtumia. Luin töissä torstain Iltasanomista kaiken. Nyt-liitteessä oltiin kyselty mm. ihmisten parhaita Helsinki-muistoja, joku oli maininnut Suomi-Hollanti-pelin vuodelta 1989. Se päättyi 1-1.

Nyt Suomen maajoukkue on mennyt eteenpäin, Hollannista en osaa sanoa (ainahan ne on ollu hyviä). Lukemat olivat 0-4. Mun pahin Helsinki-muisto?

Olen katsonut jalkapalloa nyt viiden vuoden ajan. Kertaakaan tänä aikana Suomi ei ole hävinnyt yhtä kamalin lukemin. Ollaan sentään pelattu EM-finalisteja(Portugali-Suomi 1-4, Suomi-Kreikka 5-1, Kreikka-Suomi evm), Italiaa (kumpikin 0-2 tappio), Englantia (kotona 0-0, Englannissa muistaakseni 2-1 tappio, mutta Suomi teki avausmaalin. Sven-Göran Erikssonin (Englannin valmentaja, kansallisuuden näkee nimestä) ilme oli ihan paras.), Saksaa (2-2 Helsingissä, erotuomari lahjoitti Saksalle toisen maalin, 0-0 Gelsenkirchenissä) vastaan. Hollannissa Suomi hävisi "vain" 1-3 tehden taas avausmaalin.

Ei ne ole niin paskoja.

Nyt on muuten jotain lämpimin päivä Suomessa tänä vuonna (Lissabonissa oli lämpimämpää niinä päivinä, kun kokoustettiin). Mulla on töitä klo 13-21. :P Töissä on edelleen kivaa. Eilen oli hirveän rauhallinen päivä, oli oikeastaan aika tylsää.

Muistan muuten jotkut asiakkaistani. Vähänkö mua kauhistuttaa mennä lähikauppaan, en enää niin hyvin usko omaan anonymiteettiini siellä. Noh, kohta mä muuta pois. :)