Cyclist's high

En tiedä onko tuollaista termiä, mutta taisin kokea tänään pyörälenkillä ns. runner's high'n, ainakin lievänä. Kaappimaratoonari kuvaa sitä blogissaan näin:

"Nähdäkseni runner's high'ssa on kyse suurin piirtein samasta ilmiöstä kuin kirjoittajan flow'ssa, jota kirjoittajat kuvailevat usein, nimensä mukaisesti, eräänlaisena voimavirtauksena. Tutkimusta varten haastatellut juoksijat ovat kuvailleet juoksun aikana kokemiaan tuntemuksia seuraavasti (anteeksi mahdolliset käännösvirheet sekä pökkelöt sanamuodot, ruåtti on minulle vieras kieli):

Voimakkuuden tunne: valtavan voimakkuuden, väsymättömyyden ja haavoittumattomuuden tunne; koko keho on täynnä energiaa.

Helppouden tunne: fantastinen virtaus; jalat juoksevat kuin itsestään; juokseminen ennenkokemattoman helppoa.

Leijumisen tunne: lentää eteenpäin; juoksee kuin pilvien päällä; ei kosketusta maahan.

Onnentunne: suunnatonta iloa; valtava onnenpurkaus; autuus; onnen kyyneleet.

Transsi: täydellinen itseensä sulkeutuminen; toisessa maailmassa olemisen tunne; meditatiivinen tila.

Tasapaino: täydellinen sielun ja ruumiin tasapaino; täydellisen rento juoksu.

Keskittyminen: paras mahdollinen keskittyminen juoksuun; ympäristöstä eristäytyminen; "tunnelinäkö".

Hyvän olon tunne: suurin mahdollinen hyvänolontunne; ei voisi voida paremmin; juokseminen tuntuu äärimmäisen hyvältä.

Ylpeyden tunne: suunnaton ylpeyden ja tyydytyksen tunne siitä että on juoksija.

Yhteenkuuluvuuden tunne: kiihkeä yhteisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne toisten juoksijoiden sekä yleisön kanssa."

En nyt ollut transsissa, ja näin kyllä kauniita maisemia, mutta suunnilleen nuo muut kohdat pätevät. Ihanaa kun joku muu osaa muotoilla sanoiksi sen, mitä itse olen kokenut ja jota haluan kuvata muillekin.

Kävin siis tänään Veikkolassa pyörällä, ja oli siis aika helvetin hyvä lenkki. Tämmösiä lenkkejä vaan lisää, niin pääsen taas pyöräilyn makuun. Missään muussa lajissa en saa samaa tyydytyksen tunnetta heti suorituksen aikana. Kaikki aina kehuvat fiilistä lenkin jälkeen, mutta ei se ole mitään verrattuna tuohon lenkin aikaiseen euforiaan.

Kun jalat vaan jaksavat pyörittää, ja vastatuuleenkin mentäessä tuntuu siltä että voisi samantien vaikka ajaa koko Tour de Francen. Ala- ja ylämäet vaan menevät ohi, ja seuraavan mutkan takaa tulee joku tuttu maamerkki, "ai oonko mä jo tässä?".

Juostessa en ole ikinä tainnut kokea runner's highia, tai en oo ihan varma. En ainakaan muista, kun taas pyöräillessä tulleet highit muistan vielä vuosienkin takaa.