California, rest in peace...

Sunnuntai oli kiva päivä. Ensinnäkään en ollut enää kipeänä (Burana auttoi lauantaina), ja olin rapujuhlien jälkeen yllättävän lievässä krapulassa, kun ottaa huomioon, että join kolmea erilaista viinaa, paria viiniä ja siideriä. Hik. Käytiin Mikan kanssa kävelyllä kauniissa Matinkylässä (oli siellä joitain ihan nättejäkin paikkoja), ja mä huomasin olevani varsin onnellinen. Onnellisuus on kivaa.

Kuukauden päästä olen Belgradissa Euroavian vuosikokouksessa viettämässä viimeistä päivää International Boardissa. Sen jälkeen tulee varmaan aika tyhjä olo, vaikka en kyllä jaksaisi enää toista vuotta. Thomasia, Deania, Gorania ja Milosia tulee tosin ikävä. Kyllähän mä niihin aion pitää yhteyttä, mutta en enää päivittäin. Ja muutenkin, viimeisen vuoden aikana ei ole ollut varmasti yhtään useamman tunnin hereilläolojaksoa, jolloin en olisi ajatellut Euroaviaa. Ehkä joskus kiireisen työvuoron aikana, tai Mikan kainalossa ollessani, olen unohtanut sen hetkeksi. Se on aina läsnä, edes jossain taustalla. Tää on ollut helvetin rankka vuosi, mutta myös helvetin antoisa, ja mulla tulee ikävä tätä aikaa kaikesta huolimatta.

Sitten palaan kotiin joksikin vajaaksi viikoksi, ja lähden sitten Jennin (tuta-Jenni, ei lukio-Jenni) kanssa San Diegoon reiluksi viikoksi. Jenni lähtee sinne jonnekin kongressiin, ja mä meen seuraksi. Alkumatkasta saadaan ilmainen majoitus Sheraton-hotellissa. Ajateltiin kanssa käydä Meksikossa, vaikka eihän se rajavyöhyke ole "oikeaa" Meksikoa. Odotan todella innolla tota reissua, en ole ikinä käynyt Amerikassa. :)

Tammikuussa sitten perhelomalle Teneriffalle, jeejee. Mika tulee kanssa mukaan.