saikulla

Oon taas kipeena. Mun vatsa on siis ollut sekaisin jo noin kuukauden ajan, en tieda mika siina on syyna. Mahdollisesti stressi tai muuttunut ruokavalio, mutta mahdollisesti jopa mahahaava. Toivottavasti ei sentaan.

Nyt on aika paha koti-ikava paalla. Haluun Mikan kainaloon, rapsuttamaan Delin massua, nakemaan kavereita plus perhetta ja syomaan ihanaa suomalaista ruokaa, lahinna Bulgarian jogurttia, hunajamarinoitua kanaa, jogurttismoothieta seka sillia ja uusia perunoita. Ma en olisi ikina uskonut kaipaavani sinappisillia ja uusia perunoita, mutta aina oppii uutta. Jaakylma kuiva omenasiideri terassilla ois myos ihanaa. Taalta saa jonkinlaista siideria, mutta sita myydaan vaan employee pubissa, jossa ei oo terassia. Kuutisen viikkoa enaa. Parasta tosin nauttia mun ajasta taalla, koska tata paikkaa ja naita ihmisia tulee ikava.

Mun on jo pitkaan pitanyt kirjoittaa ulkonaosta. Etenkin tytot ja nuoret naiset tuntuvat inhoavan omaa ulkonakoaan, jotenka haastan jokaisen taman lukevan (sukupuoleen katsomatta) keksimaan edes muutaman hyvan asian omasta ulkonaostaan ja jos mahdollista, julkaisemaan ne omassa blogissaan.

Ma pidan omista kasvoistani. Mun iho on lahes virheeton, vaikka en erityisesti hoidakaan sita, pisamat on kivoja, mun nena on sopivan kokoinen ja tykkaan silmieni varista, joka muuttuu valaistuksen ja vaatetuksen mukaan.
Mun olkapaat on kivat. Ne nayttaa hyvilta niskalenkkitopissa, niissa on jopa vahan lihasta ja paljon pisamia.
Myos mun rinnat on mukavat, ei liian isot eika liian pienet.
Ja tanaan ekaa kertaa ikuisuuksiin mun perse naytti hyvalta farkuissa.