Itse olen aina sama ja aina tässä

Lukiokavereita oli käymässä, oli hauskaa. Pitkästä aikaa näin melkein kaikkia samaan aikaan. Tuli huomattua, kuinka erilaiset elämäntilanteet voikaan olla. Muutama vuosi sitten oltiin kaikki suunnilleen samassa vaiheessa elämää, nyt löytyy jo paljon erilaisia elämäntilanteita.

Mä näen liian vähän ihmisiä. En vaan osaa soittaa kenellekään, ja pyytää vaikka kahville jonnekin. Luulen jotenkin, että muilla on niin paljon menoja ja sisältöä elämässä, ettei kuiteskaan kukaan ehdi nähdä. Eihän se niin edes ole (varmaankaan?). Toisaalta, mulla on nyt mahdollisesti ohjelmaa viideksi seuraavaksi viikonlopuksi.

En muuten muista, milloin viimeksi olisin nukkunut yön ihan yksin talossa. Otaniemessä oli aina kämppikset, kotikotona isi ja Soili (ja Mika, jos oltiin koiravahteina) ja täällä Mika. Nyt on edessä toinen yksinäinen yö, ihan mukavaa saada sängynlämmittäjä takaisin huomenna.

Väsyttää taas. Jenni ehdotti anemiaa syyksi, pitää soittaa lääkäriin ja kysyä, mikä mun hemoglobiini olikaan. Nukun siis ihan uskomattomia määriä, esimerkiksi viime yönä noin 10 h ja päivällä 3 h päiväunet. Torstaina nukuin 2 h illalla, ja aamulla vielä pommiin. Viime viikonloppuna 12 h la-su-yönä. Ja niin edelleen. Ihan kiva, etten kärsi unettomuudesta, mutta ei tääkään nyt niin hauskaa ole. Meen nyt sit varmaan nukkumaan, tai ainaki lukemaan sänkyyn. Siivoan sitten aamulla, koska varmaankin ihan sama kuinka myöhään nukun, Mika ei varmana ole tullut takaisin ennen kuin herään.

Mika on siis polttareissa tän viikonlopun. Ilmeisesti on ollut hauskaa, ja kaljaa on tullut juotua (ei yllätä).