18.8.08

Koirakuume

Mä haluan koiran. Haluan sellaisen pienen, suloisen, pehmoisen ja pörröisen pennun. Tällä hetkellä kaikki järki tuntuu kadonneen päästä, edes ajatus aamuherätyksistä ei ahdista.

Asiaa ei ainakaan auta erään mäyräkoiran blogi...

Onneksi on sentään aina meidän vanha neiti, jota voi käydä katsomassa isin luona. Deli sai muuten viime viikolla taas hepulin, eli se juoksi päättömästi ympäri pihaa. Ei se sittenkään ole vielä niin vanha.

Haluaisin myös, että Delikin näkisi uuden pennun. Oikeastihan Deli kokisi suuren järkytyksen, jos jokin rasittava kakara tulisi hänen kotiinsa ja saisi huomiota hänen ihmisiltään! Ei siis hyvä idea.

En tiedä, onko tässä nyt jokin pesänrakennusvietti kyseessä. Mä nimittäin haluaisin ehdottomasti koiran Mikan kanssa. Tykkään katsella, kun Mika ja Deli touhuavat yhdessä. Tulisiko meistä pennun myötä "ihan oikea perhe"? Haluanko mä nimenomaan sitä? Ehkä kuitenkin tyydytään toistaiseksi hoivaamaan kasveja, ja aina välillä Deliä.

Deli lempipaikoissaan, eli metsässä ja ruokapöydän vieressä:



2 kommenttia:

Blogger Outi kirjoitti...

Koirakuumeeseen ei ole kuin yksi lääke. :) Itse jouduin kokemaan sen kantapään kautta, kun vanhukset vähän aikaa sitten menivät sateenkaarisillalle.

1:32 ip.  
Anonymous Noora kirjoitti...

Toi kirjoitus on kuin mun suusta, tosin korvaa sana "koira" sanalla "vauva"... Aamu meni sekalaisissa (ilon/kateuden) tunteissa kun työkaveri esitteli ultrakuviaan :).

3:36 ip.  

Lähetä kommentti

<< Etusivu