Kuumeilua osa 2

Olen katsellut pentukuvia Karvin-kennelin sivuilta. Ihania! Haluan taas sellaisen pikkuisen palleron kotiin! Toisaalta, muutaman vuoden päästä niistä pikkuisista kasvaa tällaisia...

Mutta esimerkiksi nämä kuvat vaan sulattavat sydämen... Huoh.

Mulla on huono omatunto siitä, että haaveilen pennusta, vaikka mulla on maailman ihanin aikuinen koira. Mutta kyllähän ihmiset haluavat vauvoja edellisen kasvettuakin. Ja jotkut hankkivat useita koiria, joten ehkä tämä on ihan normaalia. Eikä Deli siis edes asu meillä, eikä se edes viihtyisi näin pienessä asunnossa pitkää aikaa. Isillä on myös metsä siinä vieressä.

Monen vuoden ajan emme voineet edes sanoa sanaa metsä ilman että koira ryntää etuovelle. Puhuimme siis skogenista tai paikasta, jossa on paljon puita. Deli todella rakastaa metsää!