Ikäkriisi tai jotain

Demin eräästä keskustelusta:

"Minua häiritsee suuresti se, että kaikkialla puhutaan että -90 alaspäin syntyneet ovat heti potain ihkupissisteini-tyyppejä. Tiestysti on niin että osa 15 vuotiaista, ja alaspäin, ovat jotain pissiksiä ym. voi olla että suurinkin osa, mutta ei kaikki."

Ei, minä en pidä yhdeksänkymmentäluvun tuotoksia ihkupissisteineinä. Minä pidän heitä tarhaikäisinä lapsina.

Jennin pikkusisko kirjoittaa nyt, ja Lotta on syntynyt 1987. Mä kysyin, että onko se mennyt kanssa vuotta aiemmin kouluun. Ei ole, kasiseiskat pääsevät ylioppilaiksi keväällä.

Ne on tosiaan vaan kolme vuotta mua nuorempia.

Ei sillä, että mä muistaisin kunnolla omaa ikääni. Sehän vaihtuu joka vuosi, ei sitä vaan voi muistaa. En edes ole ainoa, jolla on sama vaikeus.

vod(k)a

Vois jatkaa Balkan-muisteloita.

Voda on siis vesi serbiaksi ja kroaatiksi. Samanlaisia läpinäkyviä nesteitä. ;) Kroatialainen vodka on pahaa, serbialaista en ole maistanut. Tosin mä pidän kuitenkin enemmän Koskenkorvasta.

Zagrebissa siis homman ideana oli Euroavian vuosikokous, ja hallituksen vaihto. On paljon hauskempaa olla Helsingin kuin International Boardin edustajana, koska silloin pääsee osallistumaan enemmän. IB:n rahiksena mun suunnilleen ainoa tehtävä on istua hiljaa ja kuunnella keskustelua. Muistiinpanojen ottaminen ja päiväkirjan kirjoittaminen auttavat. Mä kuuntelen oikeasti ihan hyvin, vaikka mä piirtäisin samalla (se auttaa keskittymään), mutta kukaan mun putkiaivoisista hallituskumppaneista ei vaan tajua sitä. Hö.

Voisin huvikseni kirjoittaa loppupuheeni seuraaviin kokouksiin jo valmiiksi. :D Ne kun on nin yleispätevää höpinää.

Sodan läheisyys ei erityisesti näkynyt siellä. Kroatiassa tosin oli enemmän nuoria sokeita kuin Suomessa, mutta siihen se sitten jääkin. Niin, ja Belgradin ilmailumuseossa oli suht uusia alasammuttujen koneiden jäännöksiä. En nähnyt sodan runtelemia taloja, enkä astunut maamiinaan. Serbit ja kroaatit tulivat lisäksi oikein hyvin toimeen keskenään.

Pula oli ihana kaupunki. Voisin sitten joskus hankkia loma-asunnon Kroatian rannikolta. Hostelli Pulassa oli kanssa tosi jees, sillä oli oma uimaranta ja kesäterassi. Vika kokouspäivä oli hostellin kokoustilassa, ja kahvitauoilla oli kiva paistatella päivää. Ihkuinta siellä taisi kuitenkin olla eräs nuori kissa, joka vaan tuli jostain, hyppäsi mun syliini ja nukkui siinä tunnin. :) Ei edes tullut mitään allergiaoireita.

Yäh

Mä haluun nukkumaan. Mutta ei viitsi, haluaisin oikeasti kääntää päiväjärjestykseni edes hieman normaalimmaksi. Mulla oli tosiaan kaksi viikkoa sitten yövuoro, jonka jälkeen olen nukahtanut noin 4.30 ja herännyt noin 13.30. Ihanaa.

Lääkäri kielsi uimisen viideksi päiväksi (virtsatietulehdus), eikä toi ilma oikein houkuttele juoksemaankaan. Sataa vettä, ja maa on joko jäässä tai loskassa.

Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat

Euroavian EU-tukihakemus on suunnilleen täytetty. Vielä puuttuu edellisen tilikauden tilinpäätös ja muutama virallinen paperi pankista. Alan pikkuhiljaa panikoida asiasta, sillä mun pitää lähettää se hakemus keskiviikkoaamuna. Siinä on tosin hieman aikaa korjata virheitä, en tiedä lasketaanko virheeksi se, että osa hakemuksesta puuttuu kokonaan...

Väsyttää aika vitusti, mutta herätys olisi kahden tunnin päästä. Kyllä, meillä on töissä pakollinen (ja palkallinen) palaveri kolmen tunnin päästä. Siis maanantaiaamuna klo 7. Ei yhtään epäinhimillisempää aikaa löytynyt...

Miljoona juttua edelleen tehtävänä, mutta voisin ehkä yrittää nukkua. Oli tosi ihanaa tänään (/eilen) iltapäivällä tajuta, mitä kaikkea mun pitäisi tehdä ASAP. Tuo EU-tukijuttu on ehkä se isoin, mutta sitten olisi vielä esimerkiksi semmoinen kiva juttu kuin tenttikausi. Mä ehkä hajoan, mutta toisaalta välillä tuntuu siltä että oon jo ihan hajalla. Ei vaan voi olla normaalia, että ei pääse sängystä ylös ennen kello yhtä. Tai että ihan pienet arkiaskareet vaativat suunnattomasti energiaa ja lepoa ennen ja jälkeen.

Ehkä tää taas tästä. Viimeaikainen väsymys ja haluttomuus vaan huolestuttaa. Marraskuu on perseestä.

kännibloggaus <3

=)

Olen Vipan (Lauran kaverin) synttäreillä. On hauskaa. Editoin kirjoitusvihreet (sic.) pois.

Mitäköhän mulla oli sanottavaa?

Tikin ja kemman pHuksicruisella oli sairaan hauskaa. =) En oksentanut/sammunut/menettaänyt muistiani! Jee! Ensi vuonna uudestaan.

Kava bez secer

Kroatiassa oli hämmentävät kahviautomaatit. Meidän asuinrakennuksen aulan automaatissa oli + kohdassa ilman sokeria (bez secer) ja - kohdassa lisää sokeria. Mä vihaan kahvia sokerin kanssa. Maito vielä menee, jos on pakko, mutta sokeri on yäk.

Serbian kahviautomaatit olivatkin sitten omaa luokkaansa. Ne eivät antaneet rahaa takaisin, ja yliopiston ala-aulan automaatti oli vielä kyrillisillä kirjaimilla...

Kofeinisti, minäkö? Totta hitossa.

Nyt vois ihan aikuisten oikeasti siivota täällä. :P

Niinjoo, ja mä oon Euroavia Helsingin puheenjohtaja ensi vuonna. :)

Fuck the coca, fuck the pizza, all we need is shljivovitca!

Shljivovitca on pahan makuista luumuviinaa, jota juodaan entisen Jugoslavian alueella. Vietin siellä yhteensä 3 viikkoa nyt syksyllä, ja oli ihan sairaan hauskaa.

Ensin oli siis Euroavian vuosikokous Zagrebissa ja Pulassa. Koko meidän hallitus kokoontui Zagrebissa viikkoa ennen, kun 2/5 (Dean ja Goran) nyt sopivasti asuu siellä. Se viikko oli varsin olennainen ryhmähengen kannalta, ja viimeistään silloin meistä tosiaan tuli yhtenäinen tiimi. Me tasapainotetaan hyvin toisiamme, Thomasin lempinimi on workaholic, mä olen workaphobic, Dean sleepysmolar (Smolar on herran sukunimi), Goran peacemaker ja Milos troublemaker. Dean ei päässyt Belgradiin, ja mua alkoi heti väsyttää suunnattomasti, kun Dean ei ollut nukkumassa mun puolesta. ;)

Zagreb on kyllä ihana kaupunki. Mulla on jokin ihmeellinen fiksaatio rumiin betonikolossitaloihin, ja niitähän siellä riittää. Vastapainoksi toki kaupungin keskustassa on ihanaa vanhaa arkkitehtuuria. Siellä on myös kahviloita ihan joka kadunkulmassa, ja työskenneltiinkin aika paljon kahviloissa. Nescafen vaniljacappuccino <3. Hitto kun sitä ei saa Suomesta.

Mitä olen kuullut edellisiltä Euroavian hallituksilta, vuosikokouksessa tuleva hallitus ei pahemmin pääse nukkumaan. Ilmeisestikin me selvittiin todella helpolla, sillä joka yö tuli nukuttua ainakin noin kuusi tuntia (miinus vika yö, jolloin en nukkunut sitten ollenkaan). Tosin me jatkettiin aika pitkälle edellisen hallituksen työtä, eli mitään uutta ja mullistavaa ei tarvinnut keksiä. Ja me oltiin kyllä aloitettu jo aikaisessa vaiheessa.

Kroaatti on myös ihana kieli. Jos ja kun olen ensi syksynä Suomessa, alan ehdottomasti opiskella sitä Helsingin yliopistossa. :D Erityistä hyötyä siitä tuskin on, mitä nyt aion mennä Kroatiaan joskus myöhemminkin, eikä siellä pahemmin puhuta englantia, mutta ihan kiva opiskella vaihteeksi jotain, jota ei oikeastaan tarttisi oppia. Ei suorituspaineita. :)

Voisin alkaa siivota huonettani, osa 2 tästä kertomuksesta tulossa joskus.