Tajusin just, että mä en osaa suomea. "Tämä päiväkirja kuvaa niitä osia elämästäni, jotka haluan koko maailman tietävän." Oikeampi muoto olisi, että en jaa asioita, joita en halua koko maailman tietävän.

Paitsi että joskus tulee avauduttua niistäkin.

Tjaha.

Blogikriitikon kommentti tästä:

"90) Anima kuvaa niitä osia kirjoittajan elämästä, jotka hän haluaa saattaa koko maailman tietoon. Katsokaa tarkkaan, sillä tässä on juuri sellainen ihminen, joita Jerry Springer Show't ovat täynnä. Tajutkaa jo, että teidän kuppainen elämänne Ei Kiinnosta Ketään."

Jerry Springer. Auts, toi sattu. ;)

Nii-in, mut elämä on.

(Sori mä, mutta tuo karsea fraasi sopii niin hyvin fiiliksiini just nyt.)

Ajatus viikonlopulta: ihmisten pitäisi avautua enemmän ongelmistaan, koska ensinnäkin se helpottaa itseään, ja sitten muutkin tajuavat, että eivät ole ainoita, joilla on vaikeaa. En siis tosiaankaan ole iloinen siitä, että mulle tärkeillä ihmisillä menee huonosti, mutta on oikeasti kiva tietää, että en ole ainoa.

Toinen ajatus: jos opiskeluaika on elämän parasta aikaa, niin kuinka paskaksi se tästä muuttuu vielä? Oikeasti, kuka tuollaisen fraasin on edes keksinyt? Ei saa yleistää, hei!!!111!!!1111

PSO meni läpi. Huh. Mikään vastaus ei ees menny nollille. Arvosana ois voinu olla parempikin, mutta toisaalta, mun valmistautuminen oli vähän mitä oli. Tärkeintä on se, että mä ylipäätään suoritin sen kurssin. Se on aika hyvin viime lukuvuoden saldon huomioonottaen.

Lillrankin (tutan osastonjohtaja) haastattelusta Hesarista 22.8.:

"Suomessa puuhataan teknisen alan opiskelupaikkojen vähentämistä, mutta Espoon Otaniemessä ei hötkyillä.
Ainakin Teknillisen korkeakoulun professori Paul Lillrank tietää ettei omassa oppiaineessa, tuotantotaloudessa, ole yhtään ylimääräistä rönsyä.
"Tämä on eliittikoulu ja oppilaamme Suomen nuorison eliittiä.""

Meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun. Ihan normaaleja ihmisiä tutalaiset on.

Ja jotkut vielä tosi umpisurkeita. Tai ainakin joku mä.

Loppuun vielä vähän positiivisempaa:

Joko kaikki peilit ovat muuttuneet hoikentaviksi, tai sitten mun 3 kilon laihtuminen näkyy jossain. Sonjakin sanoi, että mä olen hoikistunut. Jee! Enää 10 kiloa jäljellä, mutta en nyt ajattele niitä. Keskityn seuraaviin kahteen.

Ja mä muuten jään tutalle.

Katselin muuten millaisia sivuja ovat www.euroavia.org ja www.euroavia.com. Tuo .org oli kuulemma joskus pornosivu. Euroavia.com taas johtaa ruotsalaisen konsulttifirman sivuille:

"Euroavia International specializes in consulting services for airports and the aviation industry. Our services include market research, economic forecasting, cargo development and we organize conferences focused on the latest trends in the air cargo industry."

Ehkä mä sittenkin rupean konsultiksi...

Heh

Repeilen Fitness-lehden kuntotestin tulokselleni.

Se on kyllä oikeassa, olen elämästä (liikaa?) nauttiva kuntoliikkuja.

Erityisesti kasikysymys on ihan paras, VITAMIINIT JA
MINERAALIT SAAN... ilmeisesti jostakin, sillä hengissä ollaan.

Mutta sain Kotilääkärin kuntotestistä arvosanan hyvä! Mä en ole ikinä aiemmin saanut minkäänlaisesta kuntotestistä hyvää arvosanaa. Yleensä liikun asteikolla umpisurkea-tyydyttävä. Kyseessä oli siis kyykkyyn-ylös-liike mahdollisimman monta kertaa puolessa minuutissa.

Plääääh

Olen kotona, this sucks.

Tulin siis eilen, ja onnistuin heti hukkaamaan PSO:n tenttimateriaalin toisen osan Helsinki-Vantaalle. Onneksi Jenni pystyi lainaamaan omaansa. En mä kyllä osaa mitään, mutta onhan tässä huominen päivä aikaa lukea.

Kävin eilen pyöräilemässä, jouduin ukkosmyrskyn alle ja kastuin läpimäräksi. Tunsin kuin vesi liikkui mun kengissäni. Yhh. Mutta oli kyllä ihanaa käydä pyöräilemässä ja ylipäänsä liikkua!

Puolen tunnin päästä pitää alkaa lähteä töihin. *virittää kestohymyn kasvoille*

Oli kyllä ihanaa nukkua kunnollisessa sängyssä viime yönä. Nukuin kuin tukki.

Jarkytysta helikopteriturmasta

Vaikka kukaan tuttuni ei (tietaakseni ainakaan) kuollut eilisessa Copterlinen onnettomuudessa, olen aika jarkyttynyt. Olen nyt kesalla kaynyt muutaman keskustelun lentoturvallisuudesta, ja korostanut kuinka turvallista lentaminen on. Koneet eivat tosta noin vaan putoa. Paitsi etta se kopteri jotenkin vaan putosi.

Tiedan, etta helikopteri on eri asia kuin lentokone. Silti.

Toki lentaminen on edelleen turvallista. Enhan ma pelannyt matkustaa bussilla Konginkankaan jalkeenkaan.

Mut joo. Ostin tanaan pullon valkosuklaa-Mozart-likooria ja pullon tummasta suklaasta valmistettua Mozart-likooria (paras juoma ikina). Kotona mulla on pullo maitosuklaa-Mozartia.

Aamulla heratys joskus 5.30 viimeistaan, ei helvetti. En voi nukkua lentokoneessa, koska mun on luettava PSO:ta. :P

"Where are you from?"
"Finland."
"Cool. Are you from Helsinki?"
"Yeah, from the capital area."
"Nice. It's really pretty there. I was just in Copenhagen, and loved it."

Ihan kiva, mutta miten Koopenhamina liittyy Helsinkiin? :D Ma olin siella viimeksi jotain yli 10 vuotta sitten. Taisi olla kesa 1993.

Uaaah

Huomenna kotiin. Plah. Maanantaina meen vihdoin PSO:n tenttiin, mulla on viela noin puolet lukematta. Luin eilen junassa ja asken aamiaista syodessani. Seuraavaksi voisi menna kahville, ja lukea se ykkososa loppuun.

Matkustamisessa vaikeinta on lahteminen. Tykkaan olla irrallaan elamastani, en halua palata takaisin Suomeen, jossa pitaa ajatella kaikkia inhottavia asioita, kuten tentteja.

Erityisen hankalaa oli lahtea Zagrebista. Onneksi tosiaan palaan sinne 19.9., ja olen sitten noin parin viikon ajan perilla. Ihana kaupunki, ihania ihmisia ja Deanin auto ihan paras (keltainen avoauto :D). Ihmisilla oli muuten ihmeellisia luuloja Suomen alkoholipolitiikasta, kuten etta alkoholia ei myyda kaikkina viikonpaivina. Joku ihmetteli kanssa ruotsinlaivoja, mutta ma en osannut selittaa miksi risteilylla on niin hauskaa.

Toisaalta on kylla ihanaa paasta nukkumaan kunnolliseen sankyyn, suihkuun ilman rantakenkia, urheilemaan, syomaan tuttuja ruokia (mun maha ei tykkaa ulkomaalaisista ruoista) ym. Taytyy ajatella positiivisesti.

Varasin toissapaivana liput Euroavian Formation Workshopiin, lennan Belgradiin Prahan kautta 28.10. ja tuun takaisin 5.11. Tana vuonna tulee ainakin 10 uutta lentokenttaa (Lissabon, Budapest, Munchen, Koln-Bonn, Zagreb, Trieste, Stanstedt, Tampere, Praha ja Belgrad) ja kolme tai nelja uutta lentoyhtiota.

Koneenvaihdot rules.

Ehka kanssa koneelle vaihto.

Ja koneelta lahto.

Matkustaminen on elaman suola

Olen nyt Zagrebissa Euroavian tulevan hallituksen kesakokouksessa. Soin asken ihan jarkyttavan hyvaa pastaa (kokki on italialainen, mahdolliset tata lukevat euroavialaiset tietaa kylla Vjolan). Ilma on ihanan helteinen, mika on mukavaa vaihtelua Budapestin sateisiin nahden.

Lahdin siis viime perjantaina Budapestiin. Oli outoa paasta suoralla lennolla perille, olin henkisesti vaihtamassa konetta kun tultiin Ferihegyn kentalle. Kesti suunnilleen yhta kauan paasta koneesta hostellille, kuin mita mun lento kesti! Ensin venasin ikuisuuden laukkuani, sitten bussi oli myohassa, ratikka ei lahtenyt silta pysakilta kuin piti ja lopuksi viela kaannyin vaaralle kadulle. Hostelli on siis ihan eri puolella kaupunkia kuin kentta.

Perjantaina tihutti vetta, ja mua ensin hieman vitutti. Hostelli oli kuitenkin aivan ihana, ja Budapestin halpa hintataso kompensoi aika paljon. :) Kahvi ja patonki maksoi saman verran ku Suomessa pelkka kahvi, Benettonin logoteepaita alle 10 € (oli alennuksessa), viinipullo jotain 2 euroa jne.

Illalla menin joidenkin muiden hostellivieraiden kanssa baariin. Se paikka oli jokin hylatty tehdas, jonka sisapihalla oli baari. Valkovenalainen oli hyvaa. Lahdin kuitenkin jo joskus kahden maissa nukkumaan, koska olin herannyt neljalta aamuyolla.

Yolla olin kuulemma herannyt kun viereisissa sangyissa nukkuvat tulivat, noussut ylos ja katsonut niita murhaavasti. :D Olin sitten nukahtanut heti uudelleen, enka muista yhtaan mitaan. Vihaan sita kun mut heratetaan.

Lauantaina kiertelin vanhassa kaupungissa, ja aloin oikeasti tykata Budapestista. Vanhat talot ovat ihania, ja nakoala alas kaupunkiin upea. Illalla menin muutamien muiden kanssa syomaan Mongolian Barbecue -nimiseen ravintolaan (Lonely Planetissakin mainittu), joka oli siis ruotsinlaivatyylinen buffetti, jossa saa syoda ja juoda niin paljon kuin haluaa. Ruoka oli vaan parempaa kuin laivalla.

Jossain vaiheessa tuli aika elavasti Normipaiva-sketsi mieleen. "Can we have another round of beer, please". Ma en juonu kauheasti, tammikuinen risteily ja buffettiviini on viela muistissa...

Jatkettiin sielta sitten johonkin laivaan (ruotsinlaivameininkia siis loppuun saakka), jossa oli ilmaiset reggaebileet. Musiikki oli ihanaa (se ei tosin mun mielesta ollut ihan reggaeta), en muista milloin viimeksi mulla oli samanlainen himo tanssia tai oikeastaan vaan olla liikkeessa.

Menin nukkumaan joskus viiden maissa, aamulla hieman vasytti. Onneksi ei ollut krapulaa. Sunnuntaina kavin ilmailumuseossa, joka olisi ollut kivempi jos kyltit olisivat olleet englanniksi, tai jos ma tietaisin tarpeeksi lentokoneista ymmartaakseni kaiken muutenkin. Kiipesin myos paikalliseen katedraaliin (370 porrasta, ei mitaan St. Paulin jalkeen), nakoala oli hieno. Sunnuntaina viimeistaan ihastuin Budapestiin. Ihana paikka, vaikka sen avautuminen kesti hieman. En osaa kunnolla selittaa.

Maanantaiaamuna sitten lahdin Zagrebiin. Edes Alen poke ei ole tutkinut mun passiani yhta tarkkaan, kuin Unkarin rajaviranomainen. Se tutki hyvin tarkkaan mun tietoni, katsoi kahdesti JOKA IKISEN sivun siita passista ja kysyi jotain toiselta virkailijalta. Olin pienessa paniikissa, mutta lopulta sain passini takaisin ja kaikki oli ok. Pelottavaa.

Zagrebiin ihastuin heti. Keskusaukio on ihana, ja vanhassa kaupungissa on kivaa arkkitehtuuria. Lisaksi oli toki ihanaa nahda taas naita ihmisia. :) Taa paiva on mennyt lahinna ensi vuoden suunnittelussa. Illalla baariin.

Huomenna lahden iltapaivalla takaisin Budapestiin, ja perjantaina kotiin. 19.9. sitten takaisin Zagrebiin pariksi viikoksi Euroavian vuosikokoukseen.